Ostin talon Paimiosta sukulaisiltani, jotka muuttivat ulkomaille. Talo oli melko arvokas, valmiiksi kalustettu.

Kaluseet ovat puisia vanhoja ja uusia. Uudet olivat tyylikkäitä, käytännöllisiä, mutta tumman puhuvia.

Talo on hyvin monipuolinen. On kodikkaita soppia erilaislle asukkaille. Kullekin lapselleni löytyi helposti oma viihtyisä osansa. Talossa ei ole ovia tai huoneita. Tilat on jaettu huonekaluilla, seinänpätkillä, lattiatasoilla ja sermeillä. Huoneet oli helposti jaottu lapsille ihan ilman riitaa. Jokaiselle on oman näköinen huone.

Talossa on prameita isoja osia ja pikkuisia viihtyisiä lokosia. Kuljeskelin pitkin taloa ja olin tyytyväinen ostokseeni. Kävin ulkona katsomassa maisemaa ja kaikki näytti hyvältä. Mielessäni kävi ajatus, että mitä minun tavaroitani tänne mahtuu. Hetken sitä pohdittuani ymmärsin, että en entisestä talostani halaua mukani mitään muuta, kuin kirjani, osan vaatteistani ja henkilökohtaisia tavaroita.

Kaikki näytti olevan kohdallaan. Sitten kun kurkistin mustaan kaappipakastimeen löysin ensimmäisen kummallisen seikan. Pakastinkaappi oli täynnä sinisiää ja vihreitä sadevaatteita sikin sokin housuja ja takkeja, niiden henkseleitä, lahkeita ja hihoja hyllyiltä roikkuen.

Isäni ja äitini tulivat katsomaan ja ihastelemaan ostostani. Äiti kierroksen jälkeen alkoi laittaa kahvia ja syömistä pöytään. Äiti kertoi, että on tulossa tupaantuliaiset koko suvulle. Isä jutusteli ulkona lasten kanssa.

Huomasin, että eteisen lattia viistää tosi jyrkästi seiniä kohti. Lattian muoto oli suorastaan kupera. Se aiheutti minussa pettymyksen ja harmin tunteita. Myyjä kertoi, ettei kuperuus ole haitannut mitenkään heidän elämäänsä ja he vakuuttivat, ettei se vaikuta mitenkää meidänkään elämään. Mieleni oli vähän parempi. Myyjän vakuuttelun aikana huomasin, että lattialle oli nurkkiin ja joidenkin huonekalujen jalkojen juureen. Ajatteli pahoilla mielin, että "On sitten vielä muurahaisiakin". Ääneen kysyin, että "Onko täällä muurahaisia". Myyjä sanoi, että "Ei niitä paljon ole.. pikkuisen vain keväisin. Mieleeni hiipi ajatus, että ehkä olisi kuitenkin viisaampi purkaa koko kauppa.

Lähdin uudelleen kiertämään taloani ja tarkastelin sitä lähemmin ja tarkemmin. Sukua oli jo paikalla vaikka minkä verran. Tervehdin heitä ohimennen. Tyttären aurinkoinen soppi näytti olevan kunnossa. Menin makuuhuoneeseeni. Havaitsin, että lattia on outo ja samoin sänky. Lattia oli maapohjan yläpuolle rakennettu rosterikehikko, jossa oli pyöreät kulmat ja päällä tumman ruskea lattiapäälyste. Ikkunan alla oli kehikon kulma ja lattiamateriaali roikkui kehikon yli ikkunan alla ja materiaalin alta pilkisti karkeaa tasakokoista pyöreäkivistä soraa. Sänky oli täsmälleen samalainen viritys ainoastaan sänkymateriaalilla päällystetty kehikko. Lähdin hakemaan isääni ihmettelemään huonetta.

Matkalla isäni luo törmäsin serkkuuni, joka valitti, että on nälkäinen. Ohjasin hänet ruokasaliin, jonka äitini oli kattanut. Äitini esitteli löytöään, miten heinot astia kaapit, jotka pysty kiskoa myöden kampea pyörittäen rullaamaan pöydän yli käden ulottuville ja kaapit olivat täynnä prameita astioita. Serkkuni sanoi, ettei hän halua piirakoita vaan kanaa. Sanoin, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä jääkaappi sisältää. Menin jääkaapille ja löysin kanaruoka-annoksen, jonka laitoin miespuolisen serkkuni käteen iloisena ja sanoin, että voi lämmittää annoksensa mustassa mikrossa.

Serkkutyttö tuli kertomaan, että hänellä on huomenna häät. Onnittelin häntä lämpimästi ja olin lähdössä juttelemaan isäni kanssa oudosta lattiasta. Isä oli vasta matkalla huoneeseen, hänen liikkumisensa oli tuskaisaa ja hidasta. Lapsilauma löysi minut ja pyysi limpparia lasiin. Tarjoilin lapsille limpparia ja sivu silmällä havaitsin, että ensimmäiset vieraat olivat lähdössä ja lähtivätkin minulle mitään sanomatta. Lähtijöitä seurasi muutama muukin ihminen.

Naimisiin menossa oleva serkkutyttöni juoksi luokseni itkien ja sanoin, että "Pilaan hänen huomiset häänsä". Olin aivan ymmälläni mistä on kysymys. Katson ympärilleni sukulaisiani, jotka olivat kokoontuneet aulaan ympärillemme. Osa oli hyvin närkästyneen näköisiä ja osa hymyilee vaivautuneesti. Morsian itkee ja itkee, syyttää minua siitä, että olen saanut sukulaiste niin huonolle päälle, että he eivät huomenna tule hänen häihinsä. Minä olin pudota hämmästyksestä pyllylleni ja aloin kysellä, mistä on kysymys. Ensin saliimme laskeutui syvä hiljaisuus. Lopulta morsian alkoi kertoa, että "Sinä olet niin tyly kaikille, hädin tuskin tervehdin meitä.. Kuljet ympäriinsä ja suosit joitakin serkkuja erityisruoalla, et kohtele kaikkia tasapuolisesti, en edes keskustele kenekään kanssa. Pahinta on, että et kutsunut meitä edes pödän ääreen." Morsiammmen puheenvuoron jälkeen minuun iski sekä hämmennys, että valtava syllisyys. Pyytelin nöyrästi anteeksi. Selitin, että "En voi sille mitään, että en ole kovin seurallinen, enkä osaa yleisiä käyttäytymissääntöjä. Enkä tarkoita mitään pahaa. Luulin, että pöytään tuleminen oli heille päivän selvää. Serkulleni todellakin tarjosin kana-aterian, koska hän sitä erikseen minulta pyysi. Halusin vaan palvella kaikkia, jotka minulta sitä pyysi. En ymmärtänyt, että tekin odotitte minulta jotakin, jotka eivät mitään minulta pyytänee. Olen vilpittömästi pahoillani ja toivon totisesti, ettei kukaan ainakaan minun taitamattomuuteni takia jätä menemättä huomisiin häihin. Otan kaikki nyt uudestaan. Tervetuloa kaikki rakkaat sukulaiseni tupaan tuliaisiin ja kiitos kovasti runsaista tupaan tuliaslajoista." Samalla tulin vilkaisseeksi lahjoja, näin siellä lahjashekkien joukossa lahjoituksen 55.800 e, lajoittajana oli Joroisten Zwq. "Olkaa niin hyvät ja käykää pöytään, nauttikaa talon antimista. Jos on joitakin toiveita ilmaiskaa minulle tai äidilleni. Koetamme järjestää sen teille, jos mahdollista."

Isäni, tuli luokseni ja kertoi, ettei se makkarin lattia ole niin paha kuin näyttää. Vähän viileä se voi olla, mutta ei ainakaan homehdu.